"Mikäs osuus seuraavaksi?"

Otsikko kuvaa osuvasti ensikertalaisten Snowflakes -seikkailuviikonlopun tapahtumia.
Hukassa oltiin pahastikin, mutta virheistä jos jostain oppii.

Pummailu alkoi jo edellisenä iltana Hyvinkäällä, kun lähdimme iltasella majapaikasta katsastelemaan ruokapaikkoja. Rauhallisia paikkoja, kun ei siitä väkimäärän seasta meinannut löytyä, ei sitten millään.

Lopulta valitsimme ROSSO:n, jonne koitettiin suunnistaa Nokia:n navigaattorin avulla. Suunnilleen puolen tunnin rakennuksen kiertämisen ja paikkakuntalaisten neuvojen jälkeen ruokahalu oli huipussaan, kun päästiin ROSSO:n ovesta sisään. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja ravitsevaa! Loppuilta menikin hotellihuoneessa jalkoja ravistellessa ja palaveeratessa yhdessä tiimien kesken. Palaveri venähti yli 2300 ja nukkumaan päästiin lopulta aavistuksen turhan myöhään. Siltä ainakin aamulla tuntui.

Hotelli Cumuluksessa Irmeli -kokki oli ollut aamulla kädet terävänä tekemässä LSC:n jätkille matkaeväitä aikaisen herätyksen vuoksi. Samalla Irmeli saanut varsinaisen aamupalapöydän katettua vieläpä 30min etuaikaan!

Siinä pojat pähkäilyn tuloksena kallistuivat lopulta varsinaisen aamupalapöydän puoleen ja matkaeväät jäivät pöydälle. Irmeli ei tästä tempauksesta tainnut liioimmin pitää, vaan oli vähintäänkin yhtä terävänä kiikuttamassa matkaeväitä keittiöön parempiin suihin.
Pahoittelumme Irmeli ja kiitokset, että raadoit puolestamme... vahva aamupala tuli tarpeeseen!

Kisaraportti step by step;

Kisakeskukseen päästiin muutamaa minuuttia yli kahdeksan, samantien juoksujalkaa kiiruhdettiin hakemaan  joukkuemateriaaleja. Aluksi tunnin valmistautumisaika tuntui ruhtinaalliselta ajalta säädellä pelit ja pensselit kuntoon. Todellisuudessa tunti kului yhdessä hujauksessa, eikä reittiohjeisiin tutustumiselle jäänyt liioimmin aikaa. Vielä 5min ennen lähtöä vaihdettiin pyöräilykengät suunnistuskenkiin, kun kuultiin prologin olevan sprinttisuunnistusta.

Starttipaukun kajahtaessa nopea vilkaisu karttaan, johon oli ripoteltu rasteja rogaining -tyyppisesti, ja suunnitelma oli valmis. Kokeneina suunnistajina nopeat päätökset on tuttua kauraa. Taktiikkana oli lähteä paukusta karkuteille ja tässä myös onnistuttiin, ainakin hetkellisesti.

1. ja 2. joukkue kärppinä startissa Kuva: Snowflakes

Alussa näytti hyvältä. 1. ja 2. joukkue ottivat mukavantuntuisen hajuraon seuraaviin joukkueisiin ekoilla rastiväleillä. Hiukan jäimme jo ihmettelemään minne muut joukkueet säntäsivät, kun näimme vasta toisella rastilla muita joukkueita tulevan rastille eri suunnasta. 

Kakkonen on ykkönen, vai toisinpäin? Kuva: Mikko Rantahakala

Toisella rastilla sattui niin ikään ensimmäinen höntyilyvirhe. Leimauksen jälkeen rastin kirjainkoodista syntyi epävarmuutta, mikä oli pakko palata tarkastamaan n. 200m takaisinpäin. Tässävaiheessa mukavantuntuinen johto oli menetetty ja useita joukkueita pääsi edelle. Prologin loppupätkä sujui 1. joukkueelta epäonnisesti, sillä yksi rasti jäi välistä, jota palattiin hakemaan seuraavalta rastilta. Takana tullut 2. joukkueemme muisti käydä rastilla ja saapuikin kärjessä vaihtoalueelle. 1. joukkue lopulta vaihtoalueelle sijoilla 3-4.

Melontaosuudelle päästiin hyvissä asetelmissa. Sekä 1., että 2. joukkue vahvoina melojina antoivat muille tasoitusta melomalla tylppäpää (eli peräpää) edellä. 1. joukkue ei kuitenkaan kokenut olevansa niin hyvässä melontaiskussa, joten päättivät vaihtaa melontasuuntaa vesillä...

..ja kuinkas kävikään Kuva: Mikko Rantahakala

Melontaosuuden jälkeen vaihtoalueella olimme hetken ymmällämme mitä seuraavaksi tehdään. Muiden kanssakilpailijoiden touhuista päättelimme, että ilmeisesti pyöräilyosuudelle lähdetään. LSC2 hyvissä asetelmissa, 1. joukkue puolestaan pahasti perässä. Sijoitus pyöri n. 10 paikkeilla.

Pyöräilyosuudella eteen sattui muutamia "guest" eli yllätystehtäviä. Ensimmäisellä sellaisella pyörillä ajeltiin motocross radalla. Hauska lisämauste pidemmälle pyöräilyetapille. Toisella olikin edessä sprinttisuunnistusta vanhalla soranottoalueella.

Sprinttisuunnistukseen vaihdettiin pyöräilykengät suunnistuskenkiin vaikkakin osa joukkueista näytti juoksevan radan pyöräilykengillä. Osa rasteista sijaitsi lammen keskellä saaressa, näillä väleillä yksi tai molemmat joukkueen jäsenistä pääsivät virkistäytymään raikkaassa vedessä. 

1. joukkue menossa uiskentelemaan Kuva: Mikko Rantahakala

LSC2 ja yllätystehtävä takana Kuva: Mikko Rantahakala

1. joukkue eteni pyöräilyosuutta ilman suurimpia ongelmia kohti seuraavaa yllätystehtävää, mikä olikin roskien keräys. Ihmetystä aiheutti tehtäväpaikan sijaitseminen viereisen mäen laella missä varsinainen rasti (ainoastaan rastipaikka merkitty karttaan). Muutama minuutti hukkaantui siinä, kun piti käydä alhaalla pyörillä tarkastamassa missä rasti tarkalleen sijaitsee. Tällävälin muutama joukkue oli kiilannut jälleen edelle, jotka ajettiin seuraavalla rastivälillä kiinni. b00t:n kaverit siinä loppupätkän taittoivat lähes samaa matkaa. Loppuetapilla ohittelimme sitten toinen toisiamme vuoron perään, välillä jo luulimme, että pääsimme hiukan karkuteille, mutta virheiden jälkeen b00tin jätkät olivat jälleen edellä. Lopussa teimme vielä pahan kartanlukuvirheen. b00t kiitti ja kuittasi repien eron muutamaan minuuttiin ennen viimeistä suunnistusosuutta. 

Pyörät mäen alle ja rastille! Kuva: Mikko Rantahakala

LSC2 sortui pyöräilyosuudella suuriin virheisiin, eikä enää pystynyt taistelemaan sijoituksista kymppisakkiin suunnistusosuudelle siirryttäessä.

Suunnistusosuudelle paineltiin aikomuksissa ajaa b00tin jätkät kiinni vahvalla suunnistuksella.

Sijoituksesta ei tässävaiheessa ollut tietoa. Oletimme, että heikon pyöräsuunnistusosuuden jälkeen olisimme yhä 10 paikkeilla.

Esterata oli suunnistusosuuden ensimmäinen ja ainut yllätystehtävä. Tehtävä hoidettiin nopeasti sillä tetsauskerrat olivat armeijan jälkeen yhä vahvasti takaraivossa. 

Tetsauksen jälkeen alkoivat ongelmat jalkojen kanssa. Geelit naamariin ja krampit hellittivät hetkeksi. Ensimmäisen kunnon mäen koittaessa LSC1:n Tomin jalat kramppasivat ja samassa iso mies olikin nelinkontin männyn juurella. Onneksi oli kaveri auttamassa niin saatiin jalkoja ravisteltua ja venyteltyä senverran, että päästiin kutakuinkin jatkamaan. Siinä kolmisen minuuttia keräiltiin ja jatkettiin hissukseen matkaa.

Kramppien siivittelemänä sujui pitkältä tuntuva loppumatka, kunnes LSC1 ylitti maalilinjan lopulta sijoituksella 4. Hiukan yllättyneitä, samalla harmistuneita, kun top3 oli niinkin lähellä. Kuitenkin maalissa hymyssä suin, sillä olihan seikkailu!

LSC2 ylitti maalilinjan sijoituksella 15., mikä oli myös erinomainen sijoitus ensikertalaisille.

Ensivuonna tullaan kokeneempina ja kovempikuntoisina kuin koskaan.
Kiitoksia järjetäjille, kuvaajille ja tukijoille. Teitte todellisen seikkailun!

Lumi Ski Club